Strateginen viestintä vaatii aikaa. Mutta vain harvoilla sitä on.

Kategoria Blogi | 0

Kiireellä on pirullinen vaikutus. Törmään tähän työssäni jatkuvasti, niin somessa kuin reaalielämässä. Sohitaan ja sählätään, tehdään montaa asiaa yhtä aikaa, luullaan, että ollaan tehokkaita – mutta viestinnän kannalta kiire on paha juttu.

Hutiloidessa viestinnästä tulee mitäänsanomatonta mössöä, joka ei jää kenenkään mieleen, vaikka pitäisi. ”Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.” Vanha sanonta kuulostaa… hmm… vanhanaikaiselta. Viestinnässähän ”pitää elää ajan hermolla”, ”olla ketterä ja reaktiivinen”, ”uskaltaa kokeilla ja olla edelläkävijä”. Olen itsekin toistanut näitä mantroja koulutuksissani satoja kertoja.

Ei riitä, että seurailee, retweettaa ja näyttää peukuttamalla, että täällä ollaan, mukana meiningeissä.

Tiettyihin asioihin viestinnässä olisi kuitenkin hyvä järjestää aikaa. Jotta oma ääni tulisi kuulluksi. Jotta oikeasti voisi vaikuttaa haluamiinsa asioihin. Ei riitä, että seurailee, retweettaa ja näyttää peukuttamalla, että täällä ollaan, mukana meiningeissä. Organisaation viestinnän, esimerkiksi Twitterissä, pitää olla paljon tavoitteellisempaa. Minä haluan, että pystyn muutamasta twiitistä päättelemään, mitä mieltä mikäkin organisaatio on asioista, mitä se haluaa edistää, miksi se on olemassa.

Konkreettinen, viime kuukausina usein toistunut esimerkki: joku on twiitannut vaikkapa Ylen jutun sote-uudistuksen viimeisimmistä käänteistä, sellaisenaan, ilman omia kommentteja. Olen lukenut jutun jo aiemmin toisaalla, ja nyt minä tahtoisin tietää, mitä mieltä twiitannut taho on uusimmista suunnitelmista: ovatko ne hyviä, mikä huolestuttaa, onko joku asia menossa päin mäntyä? Pelkkä retweet ei anna minulle mitään lisäinfoa.

Ei Twitterissä jäädä odottamaan seuraavaa lausuntokierrosta tai kannanottoa, joka julkaistaan organisaation blogissa kahden päivän päästä! Twitterissä asiaan tartutaan heti, ja median juttu höystetään omalla mielipiteellä. Ei minua kiinnosta varovainen, hajuton ja huomaamaton.

Harvat viestijät ovat tarpeeksi hyvin tapetilla siitä, mikä on oman organisaation kanta kuhunkin sille oleelliseen teemaan.

Ja nyt palaamme siihen, miksi kiire on niin pirullinen asia. Harvat viestijät ovat tarpeeksi hyvin tapetilla siitä, mikä on oman organisaation kanta kuhunkin sille oleelliseen teemaan. Kun ei ole tietoa, voi reagoida vain retweettaamalla. Tärkeä vaikuttamisen mahdollisuus jää käyttämättä. Hyvä tilaisuus kertoa ”kenen puolella seisomme” ja tuoda konkretiaa siihen, kuinka merkityksellistä työtä, ja ketä varten, teemme, meni sivu suun.

Siksi kiire on pirullinen asia. Strateginen viestintä vaatii aikaa, mutta harva johtoryhmä istuu yhdessä alas viestinnän tiimoilta edes päiväksi vuodessa. Jos niin tehtäisiin, organisaation viestinnästä tulisi paljon tavoittavampaa, vaikuttavampaa – ja kiinnostavampaa. (Ja viestijöiden työstä paljon helpompaa.)

Alkuun strategisessa vaikuttamisviestinnässä pääsee etsimällä vastauksia esimerkiksi seuraaviin kysymyksiin:

1. TEEMAT JA TAVOITTEET

Mihin haluamme vaikuttaa? Mitä mieltä olemme asioita?

2. VAHVUUDET

Mitä työmme saa aikaan?
Mitä uutta tuomme ”kentälle”?

3. KOHDERYHMÄT

Kenet meidän täytyy vakuuttaa puolellemme, jotta tavoitteemme toteutuvat?
Mitä he ajattelevat meistä nyt? Pitäisikö mielikuvaa muuttaa? Miten se tehdään viestinnällä?

4. YDINVIESTIT

Mitkä ovat tärkeimpiä viestejämme meille tärkeistä teemoista?
Miten perustelemme, että teemme erinomaista työtä?

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInShare on Google+Email this to someone