Vaatevallankumous-selfieitä vaatemerkeille – mitä välii?

Kategoria Blogi | 0
Kiitos ja kumarrus. Tämänvuotinen Vaatevallankumous-kampanja huipentui viime perjantaina, sai mukavasti näkyvyyttä ja keräsi paljon osallistujia, jotka pukivat vaatteen nurinpäin, ottivat kuvan ja kysyivät vaatteen merkiltä #whomademyclothes.

Saimme Suomessa Instagramiin lähes tuhat #vaatevallankumous-kuvaa, ja Twitterissä twiittejä kertyi noin 1500. Facebookissa tavoitimme kampanjakuukauden aikana lähes 140 000 ihmistä.

Todellinen osallistujamäärä oli vielä suurempi, sillä monet suomalaiset suosivat Twitterissä pelkkää whomademyclothes-häshtägiä. Siihen me järjestäjät patistelimmekin, sillä sillä mitataan kampanjan kansainvälistä onnistumista ja osallistujamäärää.

Mitä iloa bangladeshilaiselle ompelijalle on siitä, että länsimaalaiset pukevat vaatteen hassunhauskasti väärinpäin ja postaavat kuvansa sosiaaliseen mediaan? Mitä välii? Paljonkin.

Kuinka moni Vaatevallankumoukseen osallistuneista olisi ilman kampanjaa kysynyt vaatekaupassa ostoksensa tuotanto-oloista? Harvat meistä jaksavat kysymyksiä esittää. On kiire, emmekä halua vaivata – varsinkaan kun ”eivät ne myyjät kuitenkaan tiedä ja vaikka tietäisivätkin, kysymyksemme eivät koskaan välity sinne asti, missä päätökset tuotannosta ja eettisistä valinnoista tehdään”.

Siksi on arvokasta, että ainakin kaksituhatta suomalaista sanoi julkisesti, että ompelijoiden työoloilla on väliä. Yrityksissä tiedetään kyllä, että yhden annetun asiakaspalautteen takana on jopa satakertainen määrä samaa mieltä olevia, mutta suunsa kiinni pitäviä asiakkaita. Jokainen voi nopealla laskutoimituksella laskea, kuinka moni suomalainen miettii vaatekaupassa muutakin kuin hintaa.

Mitä olisi tapahtunut, jos Vaatevallankumousta ei olisi järjestetty? Ei mitään. Ilman painetta yritykset voisivat hyvillä mielin jatkaa entistä menoa.

Mitä olisi tapahtunut, jos Vaatevallankumousta ei olisi järjestetty? Ei mitään. Ilman painetta yritykset voisivat hyvillä mielin jatkaa entistä menoa. Yksittäiset merkit ehkä yrittäisivät parantaa tuotantoaan, mutta kokonainen toimiala ei joutuisi miettimään, miten se vastaa mahdolliseen maineriskiin.

Kampanja järjestettiin nyt toista kertaa. Erityisen ilahduttavaa tällä kertaa oli se, että paljon useampi yritys vastasi #whomademyclothes-kysymyksiin kuin vuosi sitten. Saimme ensimmäiset vastaukset myös tunnetuilta suomalaisilta yrityksiltä. Marimekko postasi Instagramiin kuvia työntekijöistään Kiinassa ja Liettuassa, Stockmann oli hereillä ja kertoi listasta, johon se on kerännyt kaikkien omien merkkiensä tuotantopaikat. Muita osallistujia olivat muun muassa Ivana Helsinki, Pertti Palmroth, Nanso, Pomar sekä lukuisat pienemmät merkit. Myös Seppälä vastasi asiakkaidensa kysymyksiin.

Ensi vuonna kampanjoimme uudestaan. Uskon siihen, että kun ihmisille tarjotaan helppo ja hauska tapa osallistumiseen ja palautteen jättämiseen, he innostuvat. Selfiet, tykkäämiset ja retweetit eivät itsessään muuta maailmaa, mutta ne ovat alku jollekin suuremmalle. Ne tavoittavat yritykset, joiden on pakko välittää. Ja ne tavoittavat uusia ihmisiä, jotka eivät vielä ole miettineet, kuka heidän vaatteensa on tehnyt ja missä, mutta saavat sysäyksen ryhtyä miettimään.

Maailma muuttuu teko kerrallaan. Ja se motivoi minua Vaatevallankumouksen järjestämisessä.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInShare on Google+Email this to someone

Leave a Reply