Viisi väärää väitettä vastuullisuusviestinnästä

Kategoria Blogi | 0
Ylpeys käy lankeemuksen edellä, sanoo kaikille tuttu sananlasku. Mutta kun puhutaan vastuullisuusviestinnästä, suomalaisyritysten pitäisi olla rohkeampia nostamaan omaa häntää. Alkuun pääsyä voisi helpottaa, jos lakkaisi uskomasta näihin vääriin väittämiin.

”Vastuullisuudesta kertominen on patsastelua ja oman sädekehän kiillottamista”

Höpö höpö. Vastuuviestintä on osa nykyaikaista liiketoimintaa. Se on myös viisasta bisnestä, joka vastaa asiakkaiden toiveisiin. Yli puolet nykykuluttajista nimittäin haluaa, että yritykset eivät aiheuta maapallolle ja sen asukeille haittaa vaan ratkovat liiketoimintansa ohessa yhteisiä ongelmiamme. Jos et usko, niin katso vaikka täältä tai täältä.

”Vastuullisuudesta ei kannata viestiä ennen kuin asiat ovat täydellisesti”

Vastuullisuudessa ei ikinä ole mahdollista päästä 100-prosenttiseen lopputulokseen. Vai onko muka? Täydellisyyden tavoittelun sijaan on järkevämpää hyväksyä, että vastuullisuudessa on kyse matkasta, jonka maali ei vielä edes häivähdä näköpiirissä. Sitä paitsi kukaan – tai no, harvat – edes odottavat yrityksiltä täydellisyyttä.

Yritykset luulevat ottavansa hipihiljaisuudellaan varman päälle. Mutta auts, hiljaisuus kertoo vaikka mitä! Esimerkiksi että

a) yritys on vanhanaikainen eikä seuraa aikaansa
b) yritys ei välitä pätkän vertaa
c) yritys ei ole vielä saanut aikaan mitään kertomisen arvoista

Tuskinpa teidänkään yrityksenne haluaisi kuulua yhteenkään näistä vaihtoehdoista. Entä onko teillä varaa ottaa riskiä, että kilpailijanne nappaa vastuullisuudesta kiinnostuneet asiakkaat nenänne edestä?

”Riittää kun kerrotaan positiiviset asiat”

Salailulla ja valheilla on nykymaailmassa lyhyet jäljet. Mikään ei innosta ihmisiä (ja mediaa) kaivelemaan yrityksen taustoja enemmän kuin se, että yritys antaa toiminnastaan liian hyvän kuvan. Kiiltokuvat herättävät epäilyksiä.

Luottamus syntyy avoimuudesta ja rehellisyydestä. Siksi yrityksen pitää uskaltaa kertoa myös haasteistaan ja takapakeistaan. Yritykselläkin on lupa oppia kantapään kautta, jos sen tavoitteet ja tekemiset muuten ovat uskottavia.

”Vastuusta ei kannata viestiä, koska kaikki näykkivät ”hyviksiä” ”

Kaikki riippuu siitä, miten asioista kerrotaan (katso edellinen kohta). Kaikki saavat kritiikkiä, mutta tärkeää on, että yritys on valmis dialogiin eikä väistele vaikeita kysymyksiä. Että se kuuntelee ja vastaa – eikä missään nimessä asian vierestä!

Mitä tulee mediaan niin… Jos viestintä on avointa ja rehellistä, media harvemmin ärsyyntyy. Jos salaillaan ja yritetään kiillottaa ruma kakku kauniiksi, media – tai kuka tahansa – varmasti kaivaa totuuden esille.

”Laitetaan jotain sinne nettisivulle, niin homma on hoidossa”

Nettisivut (tai yritysvastuuraportti) ovat epäilemättä paras paikka kertoa vastuullisuuteen liittyvistä valinnoista ja tavoitteista kaikkein kattavimmin. Mutta jos yritys haluaa profiloitua, vastuuviestinnän pitää olla osa yrityksen arkea kaikkialla: asiakastapaamisissa, sosiaalisessa mediassa, esitteissä, tuotepakkauksissa, lehdistötiedotteissa, meilien allekirjoituksissa…

Vastuullisuuden viestintä on maineen rakentamista ja brändäystä pitkällä tähtäimellä. Sanomattakin on selvää, että viestin läpi meneminen ja toivottujen mielikuvien aikaan saaminen vaativat toistoa, toistoa, ja toistoa – sekä riittävästi taustaa ja todisteita.

Vastuullisuus ei näy tuotteesta päällepäin, joten viestintä ratkaisee. Kun kuluttaja aprikoi kahden tuotteen välillä, moni valitsee jo nyt sen, jonka hän tietää tekevän enemmän hyvää. Ja tulevaisuudessa näiden kuluttajien osuuden ennustetaan vain kasvavan.

Kuka kissan hännän siis nostaa, jos ei yritys itse?

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInShare on Google+Email this to someone

Leave a Reply