Pelko pois vastuullisuusviestinnästä!

Kategoria Blogi | 0

Vuosi sitten esitin blogauksessani syitä siihen, miksi yritykset ja yhteisöt ovat meillä niin hiljaa yritysvastuustaan. Väitin, että
1) vastuullisuutta ei nähdä kilpailutekijäksi ja
2) vaikka nähtäisiinkin, yritysvastuusta ei osata kertoa.

En ole muuttanut mielipidettäni, vaikka pinnan alla jo kuhiseekin. Ainakin isommissa yrityksissä on vihdoin tajuttu, että vastuullisuus voi tuoda myös lisää bisnestä. Viestinnästäkin on kiinnostuttu. Mutta moni epäröi edelleen.

Miksi yritysvastuusta kertominen jää meillä Suomessa niin usein vuosi- ja yhteiskuntavastuuraportteihin ja yksittäisiin Facebook-päivityksiin? Mikä kannustaisi yrityksiä olemaan aktiiivisempia ja rohkeampia? Kokeilen paria kattotason vinkkiä.

1) Pelko pois! Oikeanlainen viestintä ei tuo negatiivista julkisuutta.

Monia yrityksiä pelottaa tulla esille, koska ne pelkäävät kriittisiä kuluttajia ja mediaa, jotka niin kärkkäästi tiputtavat yritykset alas jalustalta. Miten siis kertoa yrityksen vastuullisuuteen liittyvistä teoista ja tavoitteista sopivan arkipäiväisesti mutta kuitenkin niin, että vastuullisuudesta pikkuhiljaa tulisi osa yrityksen brändiä?

Kampanjasta tulee helposti liian suureellinen ja julistuksellinen.

Ensinnäkin, älkää ajatelko, että brändäytymiseen tarvitaan iso kampanja. Kampanjasta tulee helposti liian suureellinen ja julistuksellinen. Mainostoimisto teettää sitä varten kiiltokuvamaiset kuvat ja loppuunsa viimeistellyt videot, joissa on koskettava tarina ja liian sliipattu fiilis. Monesti viestistäkin tulee liian yksinkertaistava ja maalaileva.

Iso kampanja on riskitön valinta, jos yritys tekee kaiken vastuullisuustyössä pieteetillä, toimii vastuullisuuden kannalta riskittömällä toimialalla ja sillä on tekoja ja viesti, joka lyö kriittisimmätkin kuluttajat ällikällä. Mutta harvallapa on. (Ja harvalla on tähän edes rahaa.)

Parempi tapa tehdä yrityksen vastuullisuustyö tunnetuksi on ottaa se osaksi yrityksen normaalia strategista viestintää ja sisältömarkkinointia. Tämä tarkoittaa, että vastuullisuuteen liittyvät viestit pitää levittää kattavasti kaikkiin kanaviin: nettisivuille, Facebookiin, Twitteriin, lehdistötiedotteisiin, myymälöihin, asiakasmateriaaliin, kampanjoihin, Instagramiin jne.

Yksi päivitys Facebookissa ja pari twiittiä eivät riitä yhtään mihinkään; jos yritys haluaa, että vastuullisuudesta tulee osa sen brändiä, asiaa pitää toistaa, toistaa, toistaa, suorastaan jankuttaa. Kuukaudesta toiseen ja vuodesta toiseen. Asiakas alkaa muistaa asian vasta, kun hän törmää viestiin aina uudestaan ja uudestaan. Mutta vaikka viestin pitää olla sama, mutta sen pitää olla niin vaihtelevalla tavalla kerrottu, ettei vastaanottaja kyllästy. Haastavaa? Kyllä, mutta ei suinkaan mahdotonta!

2) Vastuullisuutta ei kannata ajatella liian isona, juhlallisena asiana. Yksittäiset teotkin ovat kertomisen arvoisia.

Ihan liian usein yrityksissä ajatellaan, että emmehän me vielä voi viestiä vastuullisuudesta, koska olemme vasta alkutaipaleella vastuullisuusasioissa.

Toisaalta kuitenkin… Yksittäisistä teoistakin olisi parempi kertoa, jos vaihetoehto on se, että ollaan kokonaan hiljaa. Hiljaisuus nimittäin näyttää ulkopuolisen silmiin siltä, että yrityksessä vähät välitetään – eikä tehdä yhtään mitään, kuten olen todennut blogauksessani aiemminkin.

Helpottaisiko viestintää pieni ajatusleikki: ei lähdettäisikään brändäämään yritystä (juhlavan) vastuulliseksi vaan tehtäisiinkin yrityksestä vastuullisuusviestinnän avulla ”symppis”? Uskaltaisiko symppisyritys kertoa tekemisistään helpommin kuin juhlallisen vakavasti ja matalalla äänellä puhuva vastuullinen yritys?

Symppisyritys voi kertoa yksittäisistäkin asioista ilman, että sen jokaista tekoa arvioidaan vastuullisuusnäkökulmasta.

Symppisyritys voi kertoa yksittäisistäkin asioista ilman, että sen jokaista tekoa arvioidaan vastuullisuusnäkökulmasta. Valmistamme kaikki tuotteemme Suomessa – symppispisteet taattu! Palkitsemme työntekijöitä työmatkapyöräilystä ja tarjoamme työmatkalippuja julkisiin välineisiin – peukut ylös! Käytämme untuvatäkkeihimme vain lihateollisuuden tarpeiksi tapettujen eläinten hyöheniä – mahtavaa, että höyheniänne ei revitä eläviltä eläimiltä! Ja niin edelleen.

Kuulostaisivatko nämä sen tason asioilta, jotka tekin uskaltaisitte sanoa ääneen?

Sitä mukaa kun yrityksen vastuullisuustyö edistyy, kertyy myös lisää kerrottavaa. Jos vastuullisuus otetaan yrityksessä tosissaan, tekemistä parannetaan kunnianhimoisesti niin ympäristövastuun kuin sosiaalisen vastuunkin näkökulmasta, jossain vaiheessa yritys on tilanteessa, jolloin sen jo kannattaa julistaa: ”Olemme vastuullinen yritys, ja teemme aktiivisesti töitä sen eteen, että työntekijämme voivat hyvin ja ympäristöjalanjälkemme on mahdollisimman pieni.” Mutta siihen voi mennä monta vuotta. Ja sitä odotellessa on monta yksittäistä, kertomisen arvoista asiaa, jotka muokkaavat yrityksen imagoa positiivisemmaksi.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInShare on Google+Email this to someone