Yritysvastuu ei näy brändistä päällepäin ‒ siksi viestintä ratkaisee

Nopeimmat brändit tekivät jo vastuullisuudesta kilpailuedun. Nyt lopuillakin on kiire laittaa ainakin vastuullisuusviestinnän perusasiat kuntoon.

Kun Reilu kauppa täytti Suomessa 20 vuotta, me Reilu kauppa ry:n alkuaikojen työntekijät muistelimme synttärikemuissa huvittuneina menneitä. Esimerkiksi sitä, kuinka meitä pidettiin yrityksissä kettutyttöinä. Tai sitä, kun tunnetun suomalaisyrityksen toimitusjohtaja ilmoitti, että reilun kaupan tuotteet tulevat heillä myyntiin vain hänen kuolleen ruumiinsa yli.

Tämä oli tilanne vielä 10‒15 vuotta sitten. Sitä on vaikea uskoa, kun miettii kuinka tärkeä osa bisnestä yritysvastuu on tänä päivänä ihan kaikille yrityksille. Sitä on vaikea uskoa myös, kun katsoo millaista vastuullisuusviestinnän ilotulitusta yritykset ovat aiheen tiimoilta meillä Suomessakin viime aikoina tarjoilleet; yritysvastuuta julistetaan Hesarin etusivulla, tv-mainoksissa, somekampanjoissa ja vastuullisuusaamujen puheenvuoroissa. Rohkeimmat ottavat kantaa myös palkkatasa-arvoon ja homoliittoihin.

Vaikka vastuullisuus nyt tuntuu tunkevan silmillemme joka paikasta, yritykset aktivoituivat sen viestinnässä vasta vuosi sitten. Ne jotka olivat liikkeellä ensimmäisinä ja tekivät sen tarpeeksi isosti, saivat sulat hattuunsa ja jäivät ihmisten mieliin.

Nyt uusia kampanjoita pulpahtelee esiin niin usein, että ne unohtuvat ihmisiltä sitä mukaa kuin uusia tulee.

Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö vastuullisuuden viestintä enää kannattaisi, päinvastoin.

Yritysvastuusta on tullut kaiken tekemisen perusedellytys, ja niin on myös sen viestimisestä. Kuluttajat etsivät tietoa yritysten vastuullisuudesta ja sen pitää olla helposti saatavilla. Hiljaisuus tarkoittaa, että yritys elää kaukana menneisyydessä.

Siksi kaikkien organisaatioiden on syytä saada perusasiat kiireesti kuntoon ja vastuullisuustyö osaksi viestinnän sisältöstrategiaa ja jokapäiväistä arkiviestintää.

On kiire sanoittaa, mitä yritysvastuu itse kullekin organisaatiolle tarkoittaa, mitkä ovat niiden vahvuudet ja kuinka niistä kannattaisi eri kanavissa kertoa.

Nekin organisaatiot, jotka ovat jo aloittaneet viestinnän, etsivät jatkuvasti uusia keinoja, kuinka kertoa asioista vielä oivaltavammin, mieliinpainuvammin ja erottuvammin. Se, joka tekee asioita ensimmäisten joukossa oivaltavasti, uudella tavalla tai vaikka uudessa kanavassa, kerää pisteet kotiin.

Kun yritykset tuskailevat oman vastuullisuusviestintänsä kanssa, lohdutan sanomalla, että kyse ei ole rakettitieteestä. Hyvään vastuullisuusviestintään pätevät kaikki samat konstit kuin mihin tahansa hyvään viestintään.

Omiin onnistuneen vastuullisuusviestinnän perusteeseihini kuuluvat muun muassa nämä:

  1. Uskottavaa viestintää ei ole ilman uskottavia tekoja. Kun teot – tai edes tavoitteet – ovat kunnossa, viestinnälle ei ole esteitä.
  2. Viestintä kannattaa aloittaa heti tänään. Sitä päivää, jolloin ”kaikki olisi valmista” ei tule, sillä vastuullisuudessa ei koskaan voi olla 100-prosenttisesti valmis.
  3. Avoimuus, vilpittömyys ja rehellisyys vievät alussa pitkälle. Viherpesun takana on lähes aina yksi ja ainoa syy: asioiden kaunistelu.
  4. Tapoja kertoa vastuullisuudesta on ”sata ja yksi” – ja käyttöön kannattaa ottaa heti riittävän monta. Mikään ei ole niin tylsää kuin monotoninen julistaminen tai tiedote toisensa perään. Kun sisällöntuotanto on kiinnostavaa ja vaihtelevaa, se saa katsojat ja kuulijat pysymään kanavilla.
Kirjoitus on alun perin julkaistu Helsingin yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen HY+:n blogissa keväällä 2019.

Haluaisitteko tekin uusia ideoita vastuullisuusviestintään? Tai tarvitsisitteko apua ensimmäisen viestintäsuunnitelman tekemisessä? Pyydä Heidiltä tarjous: heidi @ communike.fi

JAA SOMESSA